Oltiin Rymyn kanssa viime viikonloppuna Länsirannikon pelastuskoirien (
http://lrpk.pelastuskoiraliitto.fi/) järjestämällä raunioleirillä. Leiri alkoi meillä kanssa jo perjantaina (kaikki eivät perjantaina treenanneet), kun teimme jäljet Karhumäen maastoon. Iltahämärä oli jo pitkällä, kun ajoimme Rymyn ensimmäisen pimeäjäljen. Suurin ongelma taisi olla ohjaajalla, kun ei ollut edes otsalamppua mukana.. :) Onneksi treenikaverilla oli YKSI ja suunnistimme koiran perässä metsässä sen avulla. Esineet ilmaistiin hyvin, mutta jäljestysintoon olisin toivonut extraboostia. Jälki-motivaation puutteeseen löytyy kuitenkin syy peilistä.
Olen korjannut jäljestystä ja saanut kyselevän koiran. Onnistuin siis ryssimään Rymyn jäljestyksen - mikä on ollut sillä kaikkein vahvin laji! Rymy siis jäljestää kyllä, mutta välillä pysähtyy ja katsoo minuun varmistaakseen, että menee oikeaan suuntaan. Voi hanuri sanon minä!
Lauantaina aamulla oli vuorossa vkonlopun eka rauniotreeni. Meillä oli tosi hyvä ryhmä ja saatiin tehtyä melkein ajallaan kaksi kierrosta koko porukalla. Suuri osa harjoitteli partioimalla ja täytyykin tarkistaa PERA-kokeen säännöistä, onko siellä lähetyslinja vai voiko alueen partioida. Otimme Rymyn kanssa ensimmäisellä kierroksella kaksi maalimiestä ja työskentelin lähettämällä. Ilmaisu oli vahva kummallakin maalimiehellä, eikä nenätyöskentelyssäkään mitään ongelmaa. Kusaisu tuli toisen maalimiehen palkan jälkeen, siinä pitäis itse olla sikanopsa hakemaan koiraa, niin ei merkkailisi.
Toisella kierroksella otin kolme maalimiestä: ilmaisut meni tosi hyvin, mutta merkkas taas. Positiivista kuitenkin oli, että ilmaisu ei alkanut millään sopraanopörinällä, vaikka maalimiehet olivat aivan uusia tyyppejä!
Lauantaina iltapäivällä tehtiin jäljet pareittain ja ajettiin ne. Rymy jäljesti tarkkaavaisesti, mutta pysähtyili katsomaan välillä minuun ja vasta sitten jatkoi tehtäväänsä. Esineet ilmaisi istumalla paikoilleen. Parini sanoi, että toivoisi myös jäljestykseen lisää iloa ja intoa. Nyt Rymy oli varsin "korrekti jälkiparsoni" :)
Jälkeä korjataan tästä eteenpäin seuraavasti:
- Lyhyitä ja helppoja jälkiä
- paljon onnistumisia ja toistoja
- koiran itsetunto ja luotto jäljellä kasvaa
- hirveet bileet lopussa!
- Ohjaaja pitää pään kii jäljellä
- jos koira hakee ohjaajasta apuja, katellaan muualle ja annetaan koiran ratkoa itse
Lauantaina päivä loppui päivälliseen ja lähdettiin Rymyn kanssa kotiin yöksi. Iltapäivänokoset olivat makoisat kummankin mielestä ja ilta meni aika rauhaisaan tahtiin.
Sunnuntaina oli toka rauniopäivä. Olimme Lapuan radan B-osalla. Tehtiin jälleen pari kierrosta kaikille, paitsi että Rymylle tein vain yhden, kun se oli niin poikki. Rymylle oli kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli putkessa, minne pääsi kahden eri putken kautta. Maalimies oli putkien risteyskulmassa. Rymy työskenteli hyvin ja kävi putkessa jo aluksi, mutta oli astunut pressun päälle ja sitten häipynyt ulos. Hetken kierreltyä mentiin uudelleen putkeen (toista reittiä tällä kertaa) ja tuli ilmaisu. Näitä syvemmälle putkiin menoja pitää kyllä treenata. Toka maalimies oli ruosteisessa metallikopissa ennen lampea, minne Rymyn nenä löysi tiensä nopeasti. Ilmaisu oli hieman epävarma (seisoi takajaloillaan), mutta lähti käyntiin alkuvaikeuksien jälkeen. Tuo metallikoppi on ollut aiemminkin hankala ilmaisupaikka.
Viikoloppu oli meillä tosi onnistunut, kumpikin aivan väsyksissä, mutta tyytyväisiä! Porukka oli kivaa ja sai paljon vinkkejä, millä jatkaa eteenpäin!
Vaasan seudulla on pekotoiminta paljon organisoidumpaa, täällä ei saada joka viikolle pekotreeniä aikaan, mikä on kyllä tosi harmi! Pitää järjestää treeniä kuitenkin aina kun ehtii ja saadaan porukka kasaan.
Tämä syksy kuluu Rymyn kanssa jäljestysintoa etsiessä sekä tottistreeneissä pyörien. Hakuporukka on ollut aika hiljainen, joten mitään järkkyhakutreenimäärää ei varmaan ole odotettavissa.. :)
