Hermiöltä opittua

Kävin kuunteluoppilaana Outi Hermiön tottisseminaarissa 23.2 Ilmajoella. Hermiö osoittautui vilpittömän mukavaksi sekä positiivisella tavalla suorapuheiseksi. Meillä ei ollut koirakkopaikkaa, mutta seuraavat opit tuli laitettua ylös ajatellen jatkon treenejä

Be positive!

Huono/väärä/puutteellinen suoritus jätetään huomiotta. Ilmoitetaan koiralle ettei tule palkkaa (vapaa/höpöhöpö/uudestaan...??), siirrytään hiukan eri kohtaan ja uusi yritys. Annetaan koiralle palkka ainoastaan onnistuneesta suorituksesta - mikä on kovin loogista :) Tämä toimii tekemisestä virtaa saavalle koiralle (Rymy), jolle suurin rangaistus on se ettei saakaan tehdä tehtäviään.

Fyysistä rankaisua ei missään vaiheessa kehoitettu käytettäväksi. Koiraa voidaan siirtää tai korjata, mutta ei runnota tai oteta nahasta kiinni. Fyysinen rankun yhteydessä käytetään usein vertauskuvaa taksikuskista joka ei tiedä määränpään osoitetta, mutta lyödään heti jos lähtee väärään suuntaan. Tällöin kuski ei hetken päästä yritä enää mitään (käytetään jossain termiä opittu passiivisuus). Kun taas kuskia kehutaan oikeasta suuntavalinnasta ja jätetään huomiotta väärä, säilyy yrittäminen!

Ohjaajan asento

on aina suora! MYÖS KEHUESSA ohjaajan katse tulee olla eteenpäin. Vaikka asento on suora ja ryhdikäs, on kehuääni ehdottomasti positiivinen. Näin koira oppii jo asennon; pian se kehuu, pian se kehuu..

Apuohjaaja

Jos on mahdollista saada apuohjaaja, tulee se aina käyttää hyödyksi. Apuohjaaja voi esimerkiksi

- ilmoittaa nyökkäyksellä kun koiralla on kontakti (pientä koiraa joutuu usein katsomaan alaviistoon tai ohjaaja alkaa kääntyä vähän vasemmalle koiran puoleen)

- ilmoittaa koiran oikean kohdan

- seurata käännökset

- mitä vain keksitään!

Koiran paikka sivulla

Hermiö suositteli opettamaan koiralle sivullaolopaikan siten, että etutassut ovat jalkapohjan puolen välin kohdalla, koska kisoissa koira siirtyy kuitenkin jonkin verran eteenpäin.

Rymyn mielestä koiran paikka on tyynyllä :)

Seuraamiskäsky

Koiran ollessa sivulla kontaktissa ohjaaja käskee seuraamaan, koiran tulee tässä odottaa sitä, että ohjaaja lähtee liikkeelle eikä sännätä eteen kuin rusakko puskasta.

Edistävää koiraa

voidaan palkata esim takareiden kohdilta, eli selvästi palkata taaksepäin jolloin koiran oppii ettei kannata edistää, koska palkka tulee taakse joka tapauksessa.

Käännökset

Mikäli koira nojaa tai ohjaaja antaa vartaloavun käännökseen, voidaan ohjaajan asennon kautta vaikuttaa koirankin käännösseuruuseen. Ohjaaja nostelee käännöksessä polvia ylös > ryhti paranee eikä koira pääse nojaamaan koska polvet viuhuilee.

Pikkuhiljaa polvien nostelua voidaan vähentää ja epäsäännöllistää myös kohtaa missä sitä tehdään: suoralla, täyskäännöksissä, kulmissa. Välillä taas tehdään suorat, täyskäännökset sekä kulmat ilman nostelua. TÄÄ TOIMII, vaikka kuulostaakin hassulta (enkä varmaan osaa selostaa hyvin :))

Hermiön seminaarista jäi todella hyvä fiilis, koko päivän ajan ohjaajia kehuttiin kun oli kehun paikka (usein keskitytään vain koiriin) eikä keskitytty haukkuihin.Toivottavasti joskus itselläkin olisi saman verran tietotaitoa! :)

Höpönpöpöjä ja muuta

VALOA! Aurinko pilkahtelee välillä varsin lupaavasti ja riittää jopa iltalenkin ajaksikin. Ei ole enää niin mörkö olo kuin marras-joulu-tammikuussa :) Rymyllä tietenkään vauhti ei hyydy kaamoksen aikana :P

Ystävänpäivä oli jännittävä. Päätin lähteä Rymyn kanssa maastolenkille ystävänpäivän kunniaksi, valoakin vielä riitti töiden jälkeen. Poikettiin tutulta metsäautotieltä maastopolulle, siitä on joku mennyt aiemminkin. Pian huomasin jyväkasoja maassa siellä täällä ja muistin, että olihan vähän aikaisemmin metsäautotiellä oikein kunnon ruokintatelinekin. Toivoin, ettei säikytettäisi ketään pois syömästä.

Rymy alkoi säntäillä nenä maassa. Tuumasin siinä itsekseni, että VIRRRRRHE! Lähdin jatkamaan hyvin vähän näkyvää polkua pitkin ja toivoin koiran seuraavan samalla selvempiä vesiä kohti. Ei käynyt aivan niin, koska pian näkyi tuoreita peuran jälkiä, koira singahti ohi ja katosi näkyvistä. Jatkoin Rymyn jälkiä pitkin, jotka tekivät kaarroksen takaisin ruokintapaikalle.

Metsästäjä-russeli oli lähtenyt peuran jäljille, eikä kuulunut pihaustakaan. Palasin takaisin metsäautotielle huikkimaan koiraa, ajattelin sen tulevan takaisin viimeistään vartin kuluttua, kuten aiemminkin.

Lenkille lähtiessä oli vielä valoisaa, mutta tunnin kadoksissaolon jälkeen alkoi jo hämärtää ja aloin jo huolestua. Onko se jäänyt jonnekin kiinni heijastinliivistään tai pannastaan? Kuulinko jonkun äänen? Onkohan koira juossut autotielle tai vastaavasti junaradan suuntaan?

Soitin siskolle, ettei tule sovittuun aikaan kahville, koska olin odottelemassa koiraa. Papu kysyi, olenko yksin ja olinhan minä. Sisko päätti heti lähteä apuihin lisävaatteiden, lamppujen, appelsiinien ja suklaakakun (toim. huom.  <3!!) turvin! Jos näillä ei russeli löydy niin ei millään. Tuli siinä itkukin, kun mietin että oliko tuo koira nyt sitten siinä. Pitääkö miettiä toista koiraa ja pystynkö ottamaan uutta pentua noin vain.

Aloin itse jäätyä puolentoista tunnin kohdilla ja lähdin takaisin autolle. Ajoin autolla edestakaisin metsätietä ja painelin rääkkää, kun ei kerran pilliä ollut. Lopulta odotin vain, että sisko tulee ja voidaan lähteä jälkeä pitkin perään. Parin tunnin kateissa olon jälkeen huomasin auton pitkien valossa liikettä, sieltä juoksi russeli korvat pystyssä vastatuuleen :) Mikä mieletön helpotus!

Keiteltiin siinä ystävänpäiväkahvit ja leipaisin mudcaken tarjolle. Yritettiin palautua järkytyksestä :) Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä reissulla. Viikonloppuna en sitten uskaltanut pitää koiraa irti ollenkaan, niin vahvasti mentiin nenä maassa rusakon ja fasaanin jälkiä pitkin.

Rymy on kyllä ominaisuuksiltaan sellainen, että harvoin mutta hyvä palkka riittää joihinkin (huonoihin) juttuihin. Tästä on pari esimerkkiä
- peuran (palkka) ajaminen >> voimisti riistan jälkien seuruuta
- auton jahtaaminen ja sen kyytiin pääsy (palkka) >> lähtee todella helposti auton perään nykyäänkin
Poisopettelua tehdään koko ajan autojen suhteen, mutta tuo riista.......... Vaikka Rymy olisi erinomaisesti HALLINNASSA muuten, luulen viettien vievän niin voimakkaasti riistan perään, että siihen väliin ei oikein ole mahdollisuuksia.

Tottiksessa ollaan treenattu häiriöitä (sekä ihmisiä että koiria), lisäksi ollaan käyty lenkkeilemässä (=siedättäytymässä) rautatieasemalla ja kaupungilla vähintään kerran viikossa. Harmillisesti hallitottiksesta meillä on parin viikon tauko nenäpunkkiepäilyn vuoksi, mutta yritän korvata sitä extrakoti(temppu)tottelevaisuuksilla. Kyllä se tästä :)

Lauantaina on Outi Hermiön tottiskoulutus, jonne meidän oli tarkoitus mennä koirakoksi, mutta nenäpunkkiepäilyn vuoksi jättäydyin siitä pois ja menen pelkästään kuunteluoppilaaksi. Toivottavasti saa sieltä taas lisää vinkkejä :)