Lunta tupaan ja pimeyttä päin? Höpö höpö, pian on talvipäivänseisaus ja päivä alkaa taas pidentyä - ihan yhtä nopeasti kuin se on pimentynytkin. Lunta saa tullakin, lumikengät odottelevat varastossa sopivia kelejä!
Kuten edellisestä postauksesta selvisi, olemme surreet korvaamatonta ystäväistämme, Rymyn isoaveikkaa Maximusta, jota tulee suuren suuri ikävä <3 On outoa ja haikeaa olla, kun ei ole Maxia. Tuo ihana dumbokorvainen isoveli saa nyt loikkia ikivihreillä lenkkimaastoilla. *huokaus*
Hippa-Tirri on nyt vähän reippaan puolen vuoden ikäinen pompula, oikein söpö pieni riiviö kuten pennun kuuluukin olla. Kaikki koirathan ovat omistajien mielestä maailman ihunimpia hassunassutassuja? :) Kyllä Tirrikin on, mutta en nyt ihan nassutassutteluun mene vaan kerron pari huomiota russelin ja malin elämästä.
Olen huomannut tuosta pikku malihöösistä, että
- saalisviettiä riittää vaikka muille jakaa, lenkeillä joskus yritetään syödä russeli
- purutyyny/patukka ja vinkupallot on maailman paras keksintö (russelia ei kiinnosta ko esineet tippaakaan)
- esineruutu on kivaa (russelikin tykkää!)
- seuraaminen on luonnollista (russeli tekee jos hyötyy siitä)
- nouto on luonnollista (russeli tekee jos opettaa oikein! :))
- on miellyttämisenhalua (russelia ei kiinnosta :))
- ihmisiä tulee kova ikävä ja suuri huoli iskee Hipattimeen jo silloin kun käydään postilaatikolla, töistä tullessa hän on kovin häkellyksissä (russelia ei kiinnosta)
- jos takapihan portti on auki, Tirri ei karkaa vaan haaveilee ja nuuhkii tuulta aitauksen ulkopuolella (russeli olisi jo kaukana)
- epäilyttävälle äänelle on tosi helppo saada selkäkarvatpystyssähaukkuhepuli! (russeli lähtee mukaan)
- jos kukaan ei herää kun Tirri herää, hän kyllä huolehtii heräämisestä (tiputellen luita lattialle, pussailemalla, juoksentelemalla edestakaisin, ottamalla kukkaruukusta koristesavipalleroita ja tiputtelemalla niitä ympäri asuntoa) (russeli vaan nukkuis)
Rymy on pääosin oma leppoinen itsensä, lemmuilee ja löhöilee :) Ollaan joulukuu pidetty pääasiallisena lenkki- ja leikkikuukautena, ei juurikaan olla tottisteltu vaan tehty temppuja. Sekä Rymy että minä tarvitaan rauhoittumisjaksoa :) Paljon Rymy on rauhoittunut, jopa niin paljon että vähän takaraivossa riipii huoli, että onkohan se kipeä jostakin (selvitys työn alla). Kiputilojen selvitys on työn alla. Voihan olla, että Hippaleikit on vähän rankkoja välillä ja esimerkiksi lihakset ovat jumissa. Toivothaan jotta ei ole mitään erikoista :)
Ollaan me kyllä tässä syksyn mittaan treenattu pekotreeneissä vainuja ja koiranlukua. Koiranluku on se taito, mikä jää usein harjoittelematta kun itse suunnittelee ja toteuttaa treeninsä. Itse ainakin olin ensimmäisissä syksyn koiranlukutreeneissä ihan puurot ja vellit sekaisin, että APUA-EN-MINÄ-MITÄÄN-YMMÄRRÄ, mutta kyllä se siitä lähti sitten sujumaan kun vain LUOTTAA KOIRAANSA :)
Rymy on treeneissä aina heiluhäntä, tietää jo mitä tehdään ja sen vuoksi aluksi oli vaikea päätellä koska se on oikeasti vainulla. Olihan heiluhäntäilyn ero selkeä kun vainu lopulta saatiin, kun häntä vispasi itsensä melkein irti ja etutassuilla vispattiin "magnustia" :) Näin pienet asiat ovat jääneet vallan unholaan kun on keskittynyt treenaamaan haussa ilmaisuja ja pistotuksia ja partiointia ja irtoamista ja ja ja..
Hipalle on tehty syksyn mittaan vainuharkkoja, yksissä hakutreeneissä tehtiin lumiseen maastoon kaistaleet, mutta ne eivät olleet mikään varsinainen suksee vaan Tirri mennäviiletti missä Tirri meni.. suoraa linjaa ei kyllä maalimiehelle tullut, mutta löytyi! :D Hippa merkkaa maalimiehen todella selvästi, joten luku onnistunee myös myöhemminkin :) Hyvä alku! Tammikuussa alkaakin sitten hallitottistelut :) Kotona ja lenkeillä toki tottistellaan ihan perusjuttuja asiallisen kotokäyttäytymisen lisäksi.
Jouluna meillä vaan ollaan, vaelletaan metsissä ja lepäillään :) Miten teillä?
